Käypähoitosuosituksessa lukee: ”ADHD-oireinen lapsi SAATTAA olla vauvana ärtyisä ja huonosti nukkuva.” Istun nuorimman lapseni vasussa, vastapäätä istuu tyttäreni päiväkotiryhmän lastenhoitaja ja varhaiskasvatuksen erityisopettaja (VEO). VEO toistaa lähes sana tarkkaan käypähoitosuosituksen lauseen, hän vain jättää oleellisen sanan siitä pois. Ilman ”saattaa” sanaa lause muuttuu ehdottomaksi. Lapsella ei missään nimessä voi olla aktiivisuuden- ja tarkkaavaisuuden häiriötä, jos hän on nukkunut vauvasta asti yönsä heräämättä. Samoin jos lapsi on ollut vauvana ja alle 3-vuotiaana hyväntuulinen ja hymyilevä neuvolakortin mukaan, hän ei voi kärsiä ADHD-häiriöstä. Hymyilen samalla, kun puren poskihampaitani yhteen. Tunnen, kuinka ärtymys leviää kehooni, korvissa alkaa humista. Neuvolakäynti on yksittäinen käynti lapsen arjessa, vauvana useammin, mutta sen jälkeen vain kerran vuodessa. Samoin psykologin testit tapahtuvat häiriöttömässä tilassa, kahden kesken. Lastenpsykiat...
Ajatuksia tästä hetkestä, eilisestä ja huomisesta. Hakuna Matata.