Vahva ja heikko, kova ja herkkä, rakas ja vihattu.

Tiedätkö sen tilanteen, kun 4-vuotias huutaa ja itkee päiväkotiin lähtiessä? Kyllä varmasti. Minä ainakin tiedän. Sitä pientä 4-vuotiasta väsyttää, tahtoisi vielä nukkua, isi on valinnut väärän paidan ja takkiakaan ei haluaisi pukea. Tuskanhiki valuu aikuisen selkänahassa, kun hän kamppailee tämän 4-vuotiaan uhmaikäisen kanssa. Kirsikkana kakun päälle tämä 4-vuotias itkiessään ryystää räkää niin paljon nieluunsa, että lopulta oksentaa. Nyt se isin valitsema väärä paita on pakko vaihtaa ja tilanne raukeaa. Vanhempi on hävinnyt taiston, lapsen itku laantuu siihen hämmennykseen, kun täytyy kiireessä vaihtaa oksennuksen tahrima paita puhtaaseen. Tämäkin paita on lapsen mielestä väärä, mutta isoveli pelastaa tilanteen: "Paidan robotti muistuttaa vähän Autobottien Fixit-hahmoa." Lapsen ilme kirkastuu. Tiedätkö sen tilanteen, kun 4-vuotias huutaa ja itkee, kun äiti kieltää tabletilla lastenohjelmien katselun päivällisen aikana? "Miksi aina täytyy totella äitiä?!" Varm...

Nyt se alkaa, keskellä yötä, jolloin valtaosa normiväestöstä nukkuu. Mitä muuta sitä voi odottaa minulta, yökukkujalta. Perhosia kutkuttelee vatsan pohjalla. Mietin, että onkohan tämä taas yksi niistä sadoista asioista, mitä aloitan satalasissa elämässä, mutta joita en saa saatettua loppuun. En voi kuitenkaan enää olla hiljaa. Minun on saatava sanoa ääneen ne asiat, jotka kummittelevat mielessäni. Vuoropuhelen tyhjässä asunnossa itsekseni aivan liikaa. Kohti ääretöntä ja sen yli - kuvassa rakkaat poikani juoksemassa rintarinnan. Veljesrakkaus <3