Neitsytmatka.

Nyt se alkaa, keskellä yötä, jolloin valtaosa normiväestöstä nukkuu. Mitä muuta sitä voi odottaa minulta, yökukkujalta. Perhosia kutkuttelee vatsan pohjalla. Mietin, että onkohan tämä taas yksi niistä sadoista asioista, mitä aloitan satalasissa elämässä, mutta joita en saa saatettua loppuun. En voi kuitenkaan enää olla hiljaa. Minun on saatava sanoa ääneen ne asiat, jotka kummittelevat mielessäni. Vuoropuhelen tyhjässä asunnossa itsekseni aivan liikaa.

Kohti ääretöntä ja sen yli - kuvassa rakkaat poikani juoksemassa rintarinnan. Veljesrakkaus <3