Käypähoitosuosituksessa lukee: ”ADHD-oireinen lapsi SAATTAA olla vauvana ärtyisä ja huonosti nukkuva.” Istun nuorimman lapseni vasussa, vastapäätä istuu tyttäreni päiväkotiryhmän lastenhoitaja ja varhaiskasvatuksen erityisopettaja (VEO). VEO toistaa lähes sana tarkkaan käypähoitosuosituksen lauseen, hän vain jättää oleellisen sanan siitä pois. Ilman ”saattaa” sanaa lause muuttuu ehdottomaksi. Lapsella ei missään nimessä voi olla aktiivisuuden- ja tarkkaavaisuuden häiriötä, jos hän on nukkunut vauvasta asti yönsä heräämättä. Samoin jos lapsi on ollut vauvana ja alle 3-vuotiaana hyväntuulinen ja hymyilevä neuvolakortin mukaan, hän ei voi kärsiä ADHD-häiriöstä. Hymyilen samalla, kun puren poskihampaitani yhteen. Tunnen, kuinka ärtymys leviää kehooni, korvissa alkaa humista. Neuvolakäynti on yksittäinen käynti lapsen arjessa, vauvana useammin, mutta sen jälkeen vain kerran vuodessa. Samoin psykologin testit tapahtuvat häiriöttömässä tilassa, kahden kesken. Lastenpsykiat...
Tiedätkö sen tilanteen, kun 4-vuotias huutaa ja itkee päiväkotiin lähtiessä? Kyllä varmasti. Minä ainakin tiedän. Sitä pientä 4-vuotiasta väsyttää, tahtoisi vielä nukkua, isi on valinnut väärän paidan ja takkiakaan ei haluaisi pukea. Tuskanhiki valuu aikuisen selkänahassa, kun hän kamppailee tämän 4-vuotiaan uhmaikäisen kanssa. Kirsikkana kakun päälle tämä 4-vuotias itkiessään ryystää räkää niin paljon nieluunsa, että lopulta oksentaa. Nyt se isin valitsema väärä paita on pakko vaihtaa ja tilanne raukeaa. Vanhempi on hävinnyt taiston, lapsen itku laantuu siihen hämmennykseen, kun täytyy kiireessä vaihtaa oksennuksen tahrima paita puhtaaseen. Tämäkin paita on lapsen mielestä väärä, mutta isoveli pelastaa tilanteen: "Paidan robotti muistuttaa vähän Autobottien Fixit-hahmoa." Lapsen ilme kirkastuu. Tiedätkö sen tilanteen, kun 4-vuotias huutaa ja itkee, kun äiti kieltää tabletilla lastenohjelmien katselun päivällisen aikana? "Miksi aina täytyy totella äitiä?!" Varm...